Mauritius, kesäkuu 2005, osa II

6.6.2005
Kalastusretkipäivä. Karsean ja karsitun näköinen auto haki meidät klo 7 ja ajoimme satamaan. Lastasimme vavat veneeseen ja suuntasimme kohti avomerta.

Tyyneltä näyttää

Jos keli näytti tyyneltä lähtiessä niin se oli sitä vain riutan sisäpuolella. Riutan ulkopuolelle päästyämme mainingit olivat veneen korkuisia ja meno oli yhtä vuoristorataa.

Vavat viritettiin veneen perään ja aina kalan iskiessä kiinni pääsimme väsyttämään saalista. Tonnikaloja kertyi päivän mittaan 5 kpl, ja lisäksi Sami sai veneeseen kauniin sinikeltaisen fisun, joka kuoltuaan kadotti värinsä ja muuttui rumaksi. Kaikkein suurin ja hienoin kala pääsi tietysti karkuun, mutta ennen sitä saimme ihailla komeita loikkia pinnalla.

Älä koske siimoihin!

Samin maha oli sitä mieltä että viiden tunnin keikutus ei ollut kivaa, eikä siellä tainnut muillakaan kaikkein stabiilein olo olla. Muuten oli varsin mukava kokemus, tosin tiedä sitten oliko kuitenkaan hintansa arvoinen. Vinkiksi muille, että aurinkorasvaa tuskin voi liikaa laittaa tuollaiselle pitkälle avomeriretkelle. Ja pää kannattaa myös suojata hyvin, veneilykaverin korvalehdistä läpi tihkuva kudosneste ja reipas puna naamalla eivät näyttäneet ihan kivuttomilta.

Saalis: 5x tonnikala ja Dorado

Ennen illallista oli rannalla management coctail -tilaisuus. Sinne mennessä törmäsimme huoneen oven edessä lekottelevaan käärmeeseen. Pieni ja vaaraton, mutta ei niin kiva kuitenkaan.

Mato

Coctail-tilaisuudessa juotiin joku mehudrinkki, henkilökunta esittäytyi ja kätteli jokaisen vieraan. Sieltä siirryimme syömään.

Hedelmäisiä juomatarpeita

Seuraava päivä olikin taas löhöily- ja shoppailupäivä, josta ei ole sen suuremmin kerrottavaa.

8.6.2005
Tänään kävimme retkellä Ile au Cerfillä, eli sillä paratiisisaarella, joka oli alunperin varaamamme hotellin lähellä. Etelänretkeltä tuttu brittipariskunta oli mukanamme. Kun pääsimme keskellä ei mitään olevalle Le Tropical -hotellille, alkoi sataa. Pideltiin hetki sadetta ja sitten matkustimme veneellä saarelle. Aurinkokin alkoi paistaa.

Ile au Cerf

Päätimme aloittaa pikaveneretkellä, 3500 rupiaa koko veneestä (meitä oli siis neljä kyydissä). Huristelimme katsomaan vesiputousta. Mauritiuksen suurin joki laski mereen putouksena, kaunista oli.

Makea- ja merivesi sekoittuvat

Hyppäsimme vennen kyydistä ja meidät talutettiin putoukselle. Siellä sitten menimme uimaan, otimme vesihierontaa ja hyppelimme kallioilta. Erittäin mukava kokemus lukuunottamatta sitä, että siitä lystistä olisi kuulemma pitänyt maksaa 500 rupiaa / nuppi. Annoimme yhteensä 600 rupiaa, mikä sekin oli paljon.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä hetkeksi snorklaamaan ja ihailemaan koralleja.

Ile au Cerfin rantaa ei ollut siivottu koralleista ja muista meren tuomista irtorojuista yhtä hyvin kuin Merville Beachilla, joten simpukankuoria löytyi jos jonkinlaisia. Oli siellä merisiilejä ja meritähtiäkin.

Meritähti

Jollain nääkin puut elää

Sitten kyyti toi meidät takaisin hotellille. Tänään meillä oli myös special Honeymoon Dinner. Olihan se ihan makoisa ja hieman erilainen. Pari tanssiakin pääsimme tanssimaan, ja istuskelimme hetken baarissa juttelemassa eilen saapuneen suomalaisparin kanssa. Pisimpään valvottu yö tällä reissulla. Kun palasimme illalliselta, sänky oli koristeltu kukkasilla.

Kukkia pedissä

Ajatus tietty kiva ja romanttinen, mutta kukkien meden houkuttelemat muurahaiset boonuksena ei niin kiva.

9.6.2005
Aamiaisen jälkeen menimme shoppailemaan vaatteita ja tuliaisia. Kävelimme läheiseen markettiin ostamaan hyviksi havaitsemiamme makeisia.

Kaupalta otimme taksin kasvitieteelliseen puutarhaan. Siellä meidät ohjattiin oppaan luo, jossa oli jo pari suomalaista odottamassa opastuskierrosta. Melkoinen yhteensattuma, kun suomalaisia ei saarella tällä hetkellä kovin paljoa ole. Kierroksella näimme puuta ja kukkaa jos jonkinlaista.

Palmun juuret

Amazonista tuotuja lumpeita

Puutarhasta otimme suunnan paikallisiin tehtaanmyymälöihin, ja hyppysiin tarttui kasa merkkivaatteita. Rahaakin paloi aika kivasti.

Vielä pari tuntia löhöilyä rannalla ja vesihiihtoa, niin loma alkaa olla lopussa. 10 päivää täällä oli ehdottomasti liian lyhyt aika.

Olo on ihan ok!