Norja, heinäkuu 2006

16.7.2006

Kilpisjärveltä lähdimme vaellusreissun jälkeen ajelemaan kohti Tromssaa. Maisemat vaihtuivat välittömästi aivan erilaisiksi: ei enää pyöreälakisia tuntureita, vaan terävähuippuisia ja jyrkkäseinäisiä vuoria.

Ei olla enää Suomessa

Tromssaa ei olisi esitekuvauksista tunnistanut. ”Eloisa yliopistokaupunki” vaikutti kovin autiolta ja uneliaalta. Jopa hotellin ravintola oli kesäaikaan suljettu sunnuntaisin.

Keskustan vilkkautta

Tromssasta jatkoimme ensin navigaattorin ohjeiden mukaisesti talojen takapihoille ja sitten lopulta kohti Senjan saarta ja kansallista turistitietä. Komeat oli maisemat.

Pienellä autolautalla menimme reilun puolen tunnin matkan (maksoi noin 30 euroa). Senjalla ajelimme rantatietä vuonoja kierrellen ja välillä vuoria tunneleita pitkin alittaen. Ajoittain oli kilometritolkulla alueita, joissa ei ollut lainkaan kännykkäverkkoa.

Sitä tuntee itsensä niin pieneksi

Yösijaa kysyimme Skaland-nimisen pikkukylän motellista, jossa on 9 huonetta. No, kukapa täällä lomailisi, tietysti löytyi vapaa huone (kunhan hetken odottelimme).

Ei niin luksusta

Motellin henkilökunnan pieni pojanpoika yritti moneen kertaan tehdä tuttavuutta, mutta ei reppana millään käsittänyt, ettemme me ymmärrä riittävästi norjaa. Motellin ravintolassa söimme kerrassaan herkullisen lohi-illallisen ja sitten kävimme pienen iltakävelyn jälkeen nukkumaan. Motelliyön hinta oli noin 92 euroa, ja mikä loistokkuudessa menetetään, voitetaan palvelun ystävällisyydessä. Kokemuksia täällä ollaan hakemassakin!

17.7.2006
Herkullisen aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa. Lähistöllä oli Senja-peikon maa, jota menimme katsomaan. Olihan siellä iso peikko, jonka sisällä olisi ollut jonkinlainen teemapuisto, mutta ovet olivat lukossa. Lähdimme siis eteenpäin.

Melkein oikea peikko

Sää näytti huomattavan norjalaiselta, joten maisemia ei paljon ihailtu. Reitillä oli myös yksi lauttaylitys (maksullinen tietenkin).

Matkanteko on hidasta lauttoja odotellessa

Yöksi menimme Fauskessa leirintäalueelle. Kovin karsittu mutta suhteellisen puhdas ja siisti mökki maksoi 200 kr.

200kr tästä!

18.7.2006
Aamulla lähdimme hyvissä ajoin jatkamaan matkaa. Kohteena oli Moi Rana, tai itse asiassa sen pohjoispuolella sijaitseva jäätikkö Svartisen. Jo jonkin aikaa ennen jäätikön parkkipaikkaa ihmettelimme jokiveden väriä: se oli hyvin epäluonnollisen turkoosinharmaata.

Ihan normaalia?

Pieni laiva (50 henkilöä, hinta 100 kr/hlö) vei meidät järven yli polun alkuun. Kivikkoista polkua kuljettiin ylöspäin, ja noin tunnin jälkeen tulimme jäätikön reunaan.

"Talvella täällä on varmaan vähän enemmän lunta."

Jäätikkö olikin mahtava näky! Paksu, sinisenharmaa möhkäle jäätä valui vuoren yli. Istuimme jäätikön reunassa hetken ottamassa valokuvia ja syömässä eväitä. Hieman lyhyempi pysähdysaika olisi ehkä ollut hyvä, nimittäin nyt tuli kiire laivalle. Osan matkasta alaspäin juoksimme muita ohitellen, ja ihme kyllä ehdimme laivalle. Täällä kannatti ehdottomasti käydä!

Hiljaa virtaa jää

Yöksi menimme Svenningsdaliin leirintäalueelle. Mökki oli edellistä huomattavasti hienompi, jopa astioita löytyi. Maksoi 300 kr.

300kr tästä

19.7.2006
Lähdimme taas aamusta liikkeelle. Ajoimme suhteellisen yhtäjaksoisesti etelän suuntaan. Pysähdyimme matkalla vanhan luostarin raunioilla.

Munkeby Kloster

Yövyimme Trondheimissa Clarion Hotel Grand Olavissa. Kävelimme päivällä Trondheimin keskustassa. Hotellihuoneen hintaan (790 kr) sisältyi myös iltapala.

Trondheimiläinen ongelma?

20.7.2006
Aamulla suuntasimme nokan kohti Geirangeria. Ajoimme vuonolle pohjoisen puolelta Trollstigenia pitkin, siellä pääsimme harjoittelemaan neulansilmämutkia.

Trollstigen

Esitteestä bongasimme Muldalsfossen, joka on yksi Norjan korkeimmista vesiputouksista (200 m). Sitä lähdimme sitten Tafjordiin etsimään kävelypolkua. Pieni kyltti tien laidassa johti polulle, joka kipusi ylös ja ylös ja ylös... rinteessä sijaitsevalle talolle. Hetken ihmettelyn jälkeen selvisi, että talojen välistä pääsi toiselle puolelle. Sieltä lähti polku, joka vei vähän alaspäin paikkaan, josta putouksen näki paremmin. No – olisihan se ollut näyttävä, jos vettä olisi ollut enemmän. Nyt se oli hitusen säälittävä liru, ihan vaikuttava kuitenkin.

Muldalsfossen

Yövyimme taas leirintäaluemökissä, Valldalissa. Mökki oli ihan ok, peseytymistilat siistit ja maisemat mahtavat. Lämmin vesi tosin maksoi erikseen, joten tiskaaminen oli hitusen haasteellista. Sami ”ei ymmärtänyt” suihkun norjankielistä käyttöohjetta, ja onnistui kikkailemaan itselleen suihkun 3 kr hintaan. Minna maksoi ohjeen mukaisen 12,50 kr 5 minuutin suihkusta.

Ei huono!

21.7.2006
Aamulla lauttamatkan jälkeen piipahdimme Norddalissa, missä piti esitteen mukaan olla tunnin mittainen kävelylenkki. Aikamme ajeltuamme löytyikin kyseisen reitin lähtöpaikka, mutta kunnon polkua ei löytynyt. Lehmiä ja lampaita oli senkin edestä. Hetken ihmettelimme ja sitten lähdimme eteenpäin.

Jossain on polku

Geirangerille menimme Ørnevegeniä pitkin, ja näköalapaikalta oli upeat näkymä vuonolle. Alhaalla olikin sitten kunnon turistirysämeininki, matkamuistomyymälöitä riitti. Olo oli kuin Kanariansaarilla, lämpötilakin täsmäsi.

Geirangerin kylä

Menimme 1,5 tunnin mittaiselle vuonoristeilylle katsomaan maisemia ja vesiputouksia hieman eri näkökulmasta kuin autolla. Oli ihan ok, vaikka olikin hieman myöhässä.

Turistiristeily

Kävimme vielä kävelyllä Storseterfossenilla, eli kipusimme vuoren rinnettä ylöspäin vesiputoukselle. Putouksen taakse pääsi kävelemään. Ihan hauska kokemus.

Täällä kastuu

Sitten vaan reippaasti alas ja jatkamaan matkaa. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen emme jääneetkään Geirangeriin yöksi, joten ajoimme taas kippuratietä ylös yli 1000 m korkeuteen.

Toisella yrittämällä löytyi sopiva ja sopuhintainen leirintäalue, jossa majoituimme hieman vinosti teltassa (100 kr). Seuraavana päivänä ajoimmekin pitkän siivun ohi Lillehammerista, pois Norjasta ja yöksi Ruotsin puolelle Karlstadiin. Sitten tästä reissusta olikin jäljellä enää laivamatka Suomeen ja paluu kotiin.