Madeira, joulukuu 2005

24.12.2005
Madeira esittäytyi sateisen harmaana eikä kovin houkuttelevana. Hotellimme DoCentro oli ihan ok, tosin pieni parveke oli todellakin pieni.

Saapumispäivän, jouluaaton, iltana kävelimme hetken katselemassa Funchalin keskustan jouluvalaistusta.

Jouluvaloja

25.12.2004

Joulupäivä, ja kaikki on kiinni. Ei toiminut teleferico eikä aja bussit. Kiertelimme siis kaupungilla, kun oli sopivan lämmintä ja aurinkoista.

Katselimme hetken vanhaa kaupunkia ja suuntasimme sitten keskustan läpi kaupunginpuistoon ja kohti hotellialuetta. Takaisin tulimme rantakatua pitkin ja kävelimme aallonmurtajan päähän asti. Kaunis päivä, ja lomafiiliksetkin ovat heti aurinkoisemmat.

Maisemaa aallonmurtajalta

26.12.2005
Monte – Camacha

Lähdimme Funchalista köysiradalla Monten kylään noin 600 metrin korkeuteen. Köysiratamatka kesti noin 15 minuuttia.

Kestääkö se?

Köysiradalta suuntasimme Largo das Babosasiin, jossa ihmettelimme Ribeira de João -joen rotkoa ennen kuin jatkoimme matkaa Curral dos Romeirosiin. Ensin laskeuduimme joelle ja sitten kiipesimme vastarinnettä ylös. Romeirosista avautui aika hieno näkymä Funchalin yli.

Funchal Romeirosta nähtynä

Romeirosissa levadan löytäminen tuotti hieman päänvaivaa, mutta löytyi lopulta. Seurailtiin levadaa Choupanaan asti, jossa kavuttiin jalkapallokenttien välistä ylös Pico Iufanten rinteitä. Opaskirjan hieman puutteelliset ohjeet eivät liiemmin auttaneet oikean polun löytymistä, mutta lopulta harhailu eukalyptusmetsässä jäi kuitenkin lyhyeksi.

Levada da Serra

Levada da Serra löytyi parisataa metriä kauempaa kuin luulimme. Seurasimme sitä aina Camachaan saakka.

Camachassa söimme evässämpylät aukiolla, jossa pelattiin ensimmäisen kerran jalkapalloa Portugalin maaperällä. Kävimme vilkaisemassa koritehtaan myymälää ja palasimme sitten bussilla takaisin Funchaliin.

27.12.2005
Nunnien laakso (Curral das freiras)

Otimme aamulla bussin Eira do Serradon näköalapaikalle. Hyppäsimme sateeseen ja kiipesimme näköalatasanteelle. Vaihtelevasti oli näkyvyyttä, Nunnien laaksossa näytti jopa olevan aurinkoista.

Nunnien laakso

Samalla bussilla tulleilla tanskalaisilla oli opasvihkonen, jonka mukaan kinttupolku alas laaksoon oli ihan käveltävissä. Lähdimme siis tarpomaan alamäkeen. Märkä polku oli paikoitellen hyvinkin liukas, onneksi meillä oli vaelluskengät eikä lenkkarit.

Kiemuraa alas

Alas kylään päästyämme kävimme kirsikkaliköörillä ja kakulla, ja vilkaisimme kirkkoa. Sitten totesimme, että sen kylän nähtävyydet taisivat olla jotakuinkin siinä. Kun bussikin tuli juuri sopivasti, niin lähdimme takaisin Funchaliin.

Jumala diggaa prameesta

28.12.2005

Kävelimme sateessa autovuokraamolle, ja saimme käyttöömme valkoisen Renault Clion (väriltään punainen). Kaakkoisrannikkoa pitkin ajelimme Santa Cruzin ja Machichon kautta Ponta do Rostoon, saaren itäisimpään niemeen. Tuulen voima oli hirmuinen, mutta näkymä merelle oli jykevä.

Ponta do Rosto

Jatkoimme vielä vähän lisää itään, Baia d' Abraan, ja siellä menimme pienelle kävelylle. Maisemat olivat kovin erilaisia kuin saarella siihen saakka nähdyt, ja tuuli oli todella kova. Ei uskallettu jatkaa reittiä sen kapeimpaan kohtaan, jossa pohjois- ja etelärantojen etäisyys oli noin 100 metriä, josta kävelypintaa huipulla oli vain pari metriä. Tuuli olisi voinut heittää alas.

Putoaisiko?

Ajoimme Machicon, Portelan ja Porto da Cruzin kautta Santanaan. Emme huomanneet ohittaneemme Santanan keskusta ennen kuin olimme jo tiellä Sáo Vicenteen. Pohjoisrannan maisemia ihaillessa tuli myös nälkä. Cabanosissa turistipaikan ovet eivät meille auenneet, joten jatkoimme matkaa ja pysähdyimme syömään Boaventurassa.

Ruokatauon jälkeen matka jatkui São Vicenteen, josta suunnistimme takaisin etelärannalle vuoriston halki. Pitkän ylämäen, tunnelin ja alamäen jälkeen saavuimme Ribeira Bravaan, joka on todella pieni kylä parin jyrkän rinteen puristuksissa. Pienen kävelyn jälkeen jatkoimme serpentiiniteillä kurvaillen kohti Funchalia.

29.12.2005
Ribeiro Frio – Portela

Aamulla huristelimme bussilla Ribeiro Frion metsänvartijoiden asemalle, josta päivän levadareitti lähti.

Ajoittain oli hyvinkin hämärää, kun puut kaartuivat polun ylle. Levadassa uiskenteli ilmeisesti läheiseltä kalankasvattamolta karanneita fisuja, noin 10 cm mittaisia, muutama vähän isompikin. Välillä jyrkimpien kohtien ”suojana” oli tukikaiteita: huteran näköisesti rautalankaa puu- tai metallitolppien välissä. Ei tehnyt mieli niistä tukea ottaa.

Synkmetsän polku

Jonkin matkaa kuljettuamme saavuimme luolalle. Vaikka reitiltä poikkeaminen oli kiellettyä, niin uskaltauduimme muiden retkeilijöiden tavoin kurkistamaan luolaan, olihan meillä lamputkin otettu mukaan. Kosteaa ja matalaa oli.

Tunneliin

Varmoin askelin

Matkalla oli vähän väliä vesiputouksia, pienistä liruista vähän suurempiin. Osa pakotti kulkureitin muutoksiin, mutta eksymisen vaaraa ei tällä reitillä ollut.

Pieni vesiputous

Evästauolla seuraamme liittyi parvi pikkulintuja. Osa oli hyvinkin rohkeita, yksi jalkavaivainen jopa söi kädestä.

Nälkäinen seuralainen

Tällä levadalla oli myös pari tunnelia, joista tosin selvisi hyvin ilman taskulamppuja. Loppuosalla vaellusta saimme enemmän ihailla maisemia, kun näkyvyyden peittäneet puut olivat vaihtuneet matalammiksi pensaiksi.

Vihdoin saavuimme vedenjakelurakennukselle ja vaelluksen levadaosuus oli lopussa. Tästä eteenpäin jatkettiin polkua pitkin.

Vedenjakaja

Polkua alas

Päästyämme Portelaan katselimme hetken maisemia, ja sillä aikaa sitten menikin Funchalin bussi. Päätimme laskeutua alhaalla näkyvään kylään, siellä kun näytti olevan iso moottoritie. Alas vei hyvä polkukin, Caminho Municipal Portelasta Cruz da Guardaan.

Ruuhka-aika?

Jalat hieman laskeutumisesta vapisten pääsimme rauhalliseen kylään, jossa maata viljeltiin lähes pystysuorilla pelloilla vuorenrinteillä.

Perunan istutusta?

Kävelimme huoltoasemalle vain kuullaksemme, ettei lähimailtakaan mene järkevän ajan päästä bussia Funchaliin. Menimme siis taksilla Machicon kaupunkiin. Kiertelimme siellä hetken ennen kuin otimme bussin Funchaliin. Pitkä päivä ja mahtavia maisemia.

30.12.2005
Tänään oli sitten aika tutustua madeiraan, siis viiniin. Menimme Old Blandy's Wine Lodgeen ihmettelemään. Maistelimme ensin ilmaisia 3- ja 5-vuotiaita madeiraviinejä, sitten kävimme ostamassa kummallekin lasillisen omaa vuosikertaa.

Kiertelimme hetken kaupungilla ja kävimme lounaalla. Kaduilla kulki useampiakin kansantanssiryhmiä esittelemässä taitojaan.

On tanhujen aika

Iltapäivällä palasimme takaisin Old Blandy'sille, tällä kertaa menimme opastetulle kierrokselle. Opimme mm. sen, että madeira säilyy avatussa pullossakin vuosia hyvänä. Varastosta löytyi pullottamatonta madeiraa 1900-luvun alusta – kuulemma kehittyy vielä. Taas maistelimme hieman viinejä ja ostimme viimeisiä tuliaisia.

Viiniharrastajalle tärkeää tietoa

31.12.2005
Viimeinen lomapäivämme Madeiralla. Aikaa ei ollut paljon, joten kiertelimme taas keskustassa ja satamassa.

Uutta vuotta vastaanottamaan tuli laivalasteittain ihmisiä, kaikki risteilijät eivät mahtuneet satamalaituriinkaan. Madeiralla on kuulemma Euroopan mahtavin uuden vuoden ilotulitus, mutta ikävä kyllä me emme voineet jäädä sitä katsomaan, oli aika palata sinivalkoisin siivin kotiin.