Dominikaaninen tasavalta, tammikuu 2014

12.1.2014

Matka Dominikaaniseen tasavaltaan kulki Lontoon kautta, joten olimme Gatwickin lähellä lentokenttähotellissa valmiiksi aamuista jatkolentoa varten. Lento lähti ajallaan, ja BA Holidaysin ”pakettimatka” sai hyvän startin. Boeing 777 halkoi taivasta 12 km korkeudessa ja Dominikaaniseen tasavaltaan koukattiin Antiguan kautta. Koneessa vietetty aika välipysähdyksineen venyi lähes yhteentoista tuntiin.

Onpahan piipahdettu Antiguassakin

Koneesta ulos astuttuamme meidät toivotti tervetulleeksi 28 asteen lämpötila ja trooppinen kosteus. Maahantuloveron maksamisen jälkeen passintarkastuksessa meille selvisi, että meidän olisi pitänyt täyttää myös joku sininen kuponki, jota ei ollut jaettu koneessa. No pelin henki paljastui varsin nopeasti, kun passimme leimannut virkailija lupasi täyttää ko. kupongin puolestamme 5 euron korvausta vastaan. Niinpä matkamme jatkui, eikä tarvinnut jonottaa uudelleen.

Tämän kupongin osasimme täyttää

Tullista meidän laukkumme taas raahasi läpi avulias kaveri, joka sai oman osuutensa taksifirmoilta kantaessaan asiakkaiden laukut oikeisiin takseihin. Ensivaikutelma maasta: ihmiset ovat ystävällisiä, mutta korruptio näyttää paistattelevan täällä kirkkaassa päivänvalossa.

Taksikyyti Uvero Altoon Dreams Punta Cana Resort & Spa -hotelliin sujui ripeästi ja jokseenkin piittaamatta liikennesäännöistä, mikäli täällä sellaisia ylipäänsä on. Hotellilla saatuamme lapsen petiin tilasimme vielä iltapalan huonepalvelusta ennen kuin painelimme myös itse unten sinivuorille.

Hotellialueen portti (sisäpuolelta)

13.1.2014
Kuten arvata saattoi, niin pienen miehen sisäinen kello ei pystynyt käsittelemään aikaeroa ihan tuosta vain. Kahden aikoihin yöllä viereisestä sängystä kuului ensimmäisen kerran ettei nukkuminen ole kivaa. Poika oli kuitenkin sen verram väsynyt, että vaipui pienellä maanittelulla vielä joksikin aikaa unten maille.

Aamiaisen jälkeen tutustuimme hotellialueeseen. Rannalla oli aika hurjat aallot ja punaiset liput, joten selvää oli ettei tänään uitaisi meressä. Palasimme siis allasalueelle. Altaalle, joka siis on täysin mahdoton saada kokonaan kuvaan sen tolkuttoman koon takia, päästyämme ei kovin kauaa tasrvinnut odottaa päivän ensimmäistä sadekuuroa. Sadekuuroja kulki päivän aikana yli kolme, mutta mikään niistä ei ollut kovin pitkäkestoinen.

Parvekenäkymä

Päivä paketoitiin illallisella hotellin Buffet-ravintolassa, jossa etenkin salaatti- ja jälkiruokapöydät olivat mainiot. Pienet viisivuotiaan silmät painuivat unten maailmaan vähän ennen kahdeksaa illalla, joten tästäkin päivästä muodostui pojalle todella pitkä.

Hotellin flamingot

14.1.2014

Kello siirtyy hiljalleen, tänään heräsimme puoli viiden aikaan. Aamiaisen jälkeen lähdimme taas rannalle katsastamaan millaisia aaltoja olisi tarjolla, ja valitettavasti taas tänään oli punaiset liput. Kävelimme rannalla kuitenkin reilun tunnin ihaillen aaltoja ja nauttien lämpimästä rantavedestä.

Saatiin olla rannalla aika rauhassa

Takaisin hotellin altaalle päästyämme muutama aamun sadekuuro oli jo ohi, taivas kirkastunut ja loppupäivän paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Päivä kului pitkälti altaalla makoillessa, pelaillen shuffleboardia, biljardia ja boccea sekä nauttien hotellin baarien antimista.

Pelihetki helteessä

15.1.2014
Aamu oli taas sateinen, mutta jo aamiaisen jälkeen alkoi kirkastua ja suuntasimme rannalle. Rannalla oli, kuten useina muinakin päivinä, pelikaani tai pari kalastamassa. Polskimme myös altaalla.

Pelikaani

Illallisella kävimme Oceana-kalaravintolassa, jossa ruoka oli alkupalojen osalta erinomaista, mutta pääruuan (tonnikala) osalta jäi vähän odotuksista. Kävelimme täysikuun loisteessa huoneeseen nukkumaan.

16.1.2014

Ensimmäistä kertaa taivas oli heti aamulla pilvetön, mutta iltapäivällä alueen yli kulki useampikin pilvialue. Aamiaisen jälkeen kävelimme rannalla ja kävimme läheisessä autotalliin perustetussa lahjatavarakaupassa, koska turisteina haluamme luonnollisesti tukea myös paikallisia näiden kansainvälisten hotelliketjujen ohella. Lahjatavarakaupasta hyppysiin tarttui luultavasti varsin ylihintaiset Dominikaanisen tasavallan kansalliskivistä tehdyt ketjut ja korvakorut, koska lähes kaikki muu myynnissä oleva oli enemmän tai vähemmän käyttökelvotonta krääsää.

Paikallisia busineksia

Takaisin hotellille päästyämme rannalla uintialueen lippu oli vaihtunut vihreään, joten vaihdoimme pikaisesti uimakamat päälle ja pääsimme mereen ensimmäistä kertaa tällä reissulla. Poika kokeili myös lapsille tarkoitettua kelluvaa trampoliinia.

Pakollinen liskokuva

Tarpeeksi ihanan lämpimässä meressä polskittuamme lähdimme etsimään tämän päivän lounasta, joka löytyikin tacojen muodossa Barracuda-baarin taakse kasatusta grillistä. Loppuiltapäivä kului altailla.

Joskus on vaan kiva loikoilla

Illallisen nautimme hotellin italialaisessa Portofino-ravintolassa, joka osoittautuikin erinomaiseksi talon punaviiniä lukuunottamatta.

17.1.2014

Päivä valkeni taas selkeänä, ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta heti aamusta. Aamiaisen jälkeen lähdimme jo tavaksi muodostuneelle kävelylle rantaa pitkin. Tällä kertaa suuntasimme itään, jossa rantaan iskeytyvät aallot näyttivät rajummilta. Kävelimme rannalla taas reilun tunnin ennen paluuta hotellille, jonka rannassa käytiin vielä uimassa retken päätteeksi.

Jostain nämäkin ravinteensa ottavat

Kävelyretken jälkeen otimme taas paikkamme hotellin altailla, jossa tuttuun tapaan uimme ja nautimme lounaan. Allas oli joka paikasta metrin syvyinen, juuri täydellinen 5-vuotiaan polskimiseen.

Joka päivä vähän eri kohdassa niin ei näytä samalta

18.1.2014
Kello siirtyy vähitellen, tänään nukuimme jo vähän yli kuuteen.

Aamupalalle menossa

10:30 alkoi surffaustunti, jolle Sami päätti osallistua. Niin helpolta se näyttää aina rannalta katsellessa, totuus lajista paljastui kuitenkin aallokossa nopeasti, kun laudalla tasapainoilun lisäksi pitäisi pystyä käsittelemään myös purjetta jotenkin. Harjoitukset jatkuvat seuraavina päivinä.

Eka kerta? Ei uskois!

Surffauksen jälkeen palasimme normaaliin allaspäivärytmiin, ja osallistuimme myös altaassa järjestettyyn ilmapallosotaan.

Sopivaa ajanvietettä lapsille ja humalaisille jenkeille.

Puoli viideltä lastenkerhossa järjestettiin keilailukilpailu, jonka poika kävi voittamassa näytöstyyliin. Viideltä kävimme vielä katsomassa Tropical Beach Partyn ennen illallista Sea Side Grillissä.

19.1.2014

Aamun aluksi koukkasimme keilat ja pallot naperoklubilta, kun poika halusi keilata. Core Zonella oli tuskaisen kuumaa, mutta hetken keilasimme silti.

Päivän surffaustunti oli peruttu tuulen puutteen takia. Poika piipahti hetkeksi naperoklubille leikkimään muiden lasten kanssa ennen kuin päivä jatkui normaaliin tapaan altaalla.

Neljältä rannalla alkoi rantalentisottelu, johon Sami meni mukaan. Ottelu venähti lähes parituntiseksi.

Navakka tuuli

Illallisen tilasimme poikkeuksellisesti huonepalvelusta. Parvekkeella nautitun illallisen aikana bongasimme myös ensimmäistä kertaa hyttysiä, joita oli livahtanut myös huoneeseen.

20.1.2014

Tänään aamu oli pilvinen, mutta selkeni taas nopeasti. Aamiaisen jälkeen kävimme taas vähän keilaamassa Core Zonen pätsissä, ja lopetimme vasta kun keilanpystyttäjät olivat lämpöhalvauksen partaalla.

Aamupäivän surffaustunti oli taas peruttu tuulen puutteen takia, ja perhe asettautui rantatuoleille poikkeuksellisesti rannalle. Rauhallisesti sujuneeseen lomailmapiiriin tuli särö, kun joku känniääliö kävi kaksi kertaa tahallaan rikkomassa pojan hiekkaan rakentaman autotien.

Pitkä rannallaolo ilman varjoa ja SPF20-aurinkovoiteen loppumisen seurauksena SPF15:een vaihto takasivat loman toistaiseksi punaisimmat ihot vanhemmille. Onneksi lapsen SPF50-voidetta vielä riittää, eikä nappulalla näytä olevan mitään ongelmia auringon kanssa.

Pientä loisketta altaalla

Illallisella kävimme taas Portofino-ravintolassa, mikä onkin mielestämme hotellin paras ravintola. Illallisen jälkeen oli vuorossa lasten huutokauppatilaisuus. Huutokauppa alkoi minidiskolla, johon Explorer's clubin tädit taluttivat myös meidän hämmentyneen poikamme mukaan. Huutokaupasta poika osti itselleen ansaitsemillaan naperokerhorahoilla puisen papukaijan matkamuistoksi.

21.1.2014

Taas oli tuuleton aamu, joten surffaustunti oli jälleen peruttu. Tällä kertaa valitsimme paikan rannan varjojen alta, jotta punoittava nahka saisi hetken aikaa rauhoittua. Parin uintikerran ja varjoidan lepotauon jälkeen olikin lounasaika, ja rannan grilli tarjoili burgereiden ja hodareiden lisäksi ylikypsiä kyljyksiä oheistarpeineen.

Iltapäivällä rakensimme hiekkalinnoja ja Sami kävi taas pelaamassa lentopalloa.

Viisivuotiaan taidonnäyte

Illallisen söimme Himitsu-ravintolassa, joka nousee arvoasteikossamme hotellin ehdottomaan parhaimmistoon.

22.1.2014

Aamiaisen jälkeen pojat kävivät hetken keilaamassa Minnan varatessa varjopaikkoja altaalla. Aamun surffaustunti oli siirretty iltapäivälle, joten vietimme päivää vaihteeksi altaalla. Uiskentelimme uimapatjoilla ympäri allasta, sukeltelimme, heittelimme ämpärifrisbeetä ja uitimme laivaa. Pieneksi välipalaksi haimme hedelmävartaita pihakojusta.

Aamu altaalla on hiljainen

Samin surffaustunnilla oli vain kolme osallistujaa, joten jokainen sai paljon lauta-aikaa. Meri oli aloittelijalle suotuisa, kun tuuli oli suhteellisen navakka, mutta aaltoja ei ollut juuri ollenkaan. Sami surffaili onnistuneesti pitkälle rannasta muun perheen sukellellessa altailla.

Päivälliselle menimme pojan toiveesta aamiaisravintolaan, jossa oli tänään gaalaillallinen. Mitään merkittävää eroa eri päivien ruokalistojen välillä ei olla buffetravintolassa havaittu. Mahat täyttyivät mm. itse valituilla pasta-annoksilla ja erilaisilla lihoilla.

23.1.2014

Aamiaisen jälkeen menimme rannalle, jossa kokeilimme hiekkaveistosten tekoa. Tuloksena syntyikin pari etäisesti merikilpikonnaa muistuttavaa hiekkakasaa.

Erään taiteilijan näkemys

Hiekka-askartelujen jälkeen Sami meni taas surffaustunnille. Melkein onnistuneen käännöksen jälkeen surffausopettaja totesi että ”homma hanskassa” ja nyt pitää vain harjoitella.

Miten tällä pääsee vastatuuleen?!

Leikimme ja lekottelimme vielä hetken altaalla ja kävelimme hotellin puutarha-alueella.

Kasvustrategia: viuhka

Lounaan jälkeen koitimme vielä löytää paikat altaalla, mutta sopivia aurinkotuoleja ei ollut vapaana, joten menimme huoneeseen lepäilemään ja pakkaamaan laukkuja huomista kotimatkaa varten.

Ennen illallista kävimme vielä respassa tilaamassa taksin ja buukkasimme kolme lisätuntia huoneelle. Illallisen söimme taas Portofinossa, jossa Gregory tarjoili meille lomalle parasta ja huomaavaisinta palvelua. Loman viimeinen ilta oli kruunattu hyvällä illallisella.

Seuraavana päivänä olikin luvassa kotimatka Lontoon kautta. Kokonaisuutena tämä oli hieno ja rentouttava reissu. Paljon ei paikallista elämää nähty ja retketkin jätettiin pikkumiehen takia vielä tällä kertaa väliin, mutta aurinkoenergiaa ja lepoa tuli tankattua reilusti. Karibian ilmasto on meille juuri sopiva: reilusti lämmintä, mutta ei tukahduttavan kuumaa, ja palamiseltakin välttyy rasvaamisella.

Huomionarvoista Karibialle suuntautuvilla matkoilla on luonnollisesti alueen hurrikaanikausi, joka pääsääntöisesti mielletään olevan kesäkuun alusta marraskuun loppuun. Jos haluaa minimoida riskin, ettei lomalle osu joku trooppinen myrsky tai hurrikaani niin kannattaa suunnata alueelle ko. kuukausien ulkopuolella. Myrskyt ovat mahdollisia myös hurrikaanikauden ulkopuolella, mutta ne jäävät merkittävästi heikommiksi kun meriveden lämpötila laskee talvi- ja kevätkaudella.