TORREMOLINOS, heinäkuu 2013

Kesälomalla suuntasimme tällä kertaa Manner-Espanjaan, Aurinkorannikolle. Hotellina meillä oli Sol Timor Apartamentos, joka sijaitsi Montemarin alueella Torremolinoksessa, aivan Carihuelan rannalla.

10.7.2013
Lento Norwegianin siivin sujui kohtalaisen mukavasti. Malagan kentältä päätimme jatkaa matkaa paikallisjunalla kohti Torremolinosta. Idea olikin hyvä ja junayhteys oikein toimiva ratkaisu, mutta olisi kannattanut varmistaa mikä on hotellia lähin juna-asema. Jäimme pois Torremolinoksen keskustassa, ja sieltä raahasimme matkalaukkuja hotellille reilun parin kilometrin matkan kolmenkymmenen asteen helteessä. Samalla tuli nähtyä, että emme menetä mitään, jos emme loman aikana käy keskustassa ollenkaan.

Hotelli oli hieman kulunut, mutta keittiövarustelu oli oikein riittävä ja huoneisto sopivan tilava. Makuuhuonetta ja olohuonetta yhdisti parveke, jolta oli hieno näkymä suoraan rannalle. Sijainnissa ei siis ainakaan ollut moittimista!

Parvekkeen maisema: OK!

Saatuamme tavarat huoneeseen Minna ja poika suuntasivat allasalueen ja leikkipaikan kautta rannalle ihailemaan suuria aaltoja. Ranta vaikutti oikein sopivalta uimiseen. Sillä aikaa Sami poikkesi ostoksille paikalliseen Lidliin, joka sijaitsi parin korttelin päässä mäkeä ylöspäin.

Illalla suuntasimme buffet-illalliselle hotellin ravintolaan. Ei mikään maailman paras makuelämys, mutta helppo ja nopea ratkaisu kohtuuhintaan.

11.7.2013

Aurinko nousee

Poika heräsi vähän yli seitsemältä, mikä ei ole ollenkaan huonosti meidän perheessä. Ehdimme hetken ihailla auringonnousua parvekkeelta ennen kuin lähdimme liikkeelle. Menimme kärkkymään aamiaista hotellin ravintolasta kahdeksan tienoilla, mutta aamiaisaika alkoikin vasta puoli yhdeksältä.

Aamupalan jälkeen menimme rannalle, jossa poika innostui etsimään simpukankuoria. Tänään olikin koko loman paras simpukkapäivä!

Simpukankuorisaalis

Varhainen aamu altaalla

Iltapäivällä makoilimme vielä pari tuntia hotellin altaalla ennen kuin vähän kuuden jälkeen palasimme hotellihuoneeseen kokkaamaan päivällistä ja napostelemaan manzanilla-oliiveja, paikallista vuohenmaitojuustoa, salamia ja pistaasipähkinöitä.

Ilta jatkui parvekkeella lautapelin merkeissä. Kun poikasen nukkumaanmenon aika koitti, iltaamme (ja yötämme) saapuivat taas rantakadulle ”ilahduttamaan” panhuilun soittajat.

12.7.2013
Aamu alkoi vähän yli seitsemältä, eli reilun tunnin jouduimme taas kuluttamaan ennen kuin pääsimme aamupalalle.

Aamiaisen jälkeen lähdimme pariksi tunniksi rannalle, jossa oli eiliseen verrattuna huomattavasti isommat aallot. Onneksi ranta on matala eikä aallokkokaan haittaa nelivuotiaan rantaleikkejä, päinvastoin leluveneen kaatuminen aallon lyödessä rantaan tuntui olevan hyvin hauskaa.

Päivän edetessä rannalla alkoi olla melko tiivis tunnelma, ja espanjalaisten käsitys omasta reviiristä on huomattavasti suppeampi alue kuin suomalaisilla.

Melko matala ja turvallinen

Puolen päivän jälkeen tulimme huoneistoon välipalalle ja mietimme iltapäivän ohjelmaa. Päätimme lähteä paikallisjunalla Fuengirolaan eläinpuistoon.

Katua ylös

..ja kohti asemaa

Fuengirolan Biopark osoittautui melko ristiriitaiseksi kokemukseksi. Toisaalta on hyvä että eläinpuisto on pieni, jolloin pienet jalat eivät joudu kävelemään ihan tolkuttomia kilometrejä ja eläimiä pääsee lähelle, mutta toisaalta ahtaat tilat aiheuttavat eläimille tarpeetonta kärsimystä.

Sattumalta huomasimme, että juuri oli alkamassa kierros apinasaarella. Opas muistutti, että apinoihin ei saa koskea, koska ne ovat uteliaisuudestaan huolimatta villieläimiä. Silti muutama turisti tunki naamansa melkein kiinni polun reunuksella istuvan apinan naamaan. Ihme, ettei raapaissut tai puraissut tunkeilijoita.

Mitäs pällistelet?!

Ahtaus ja vähän sinne päin oleva hoito näkyivät mm. leopardin ahdistuneena edestakaisin ravaamisena. Lisäksi yhdellä simpanssilla oli jonkinlainen kasvain naamassaan ja kultakalalla kasvain, joka väänsi selkärangan vinoksi. Vielä ennen poislähtöä näimme jotain, jonka olisi pitänyt tapahtua jossain ihan muualla henkilökunnan valvonnassa: pieni bambi oli juuri syntynyt, ja sen emo auttoi sitä ensimmäistä kertaa jaloilleen. Totesimme että tänne ei tulla enää ikinä, eikä suositella muillekaan, ellei tilanteeseen tule merkittäviä parannuksia.

13.7.2013
Auringonottopäivä. Aamusta menimme taas rannalle. Täydellisen matala ranta sopi lapsen rantaleikkeihin, vaikka aallot olivatkin taas isompia. Joskus yhden tietämillä palasimme taas hotellille syömään välipalaa ja lepäämään ennen iltapäivän sessiota hotellin altaalla.

On the beach again.

Hotellilla oli maksulliset aurinkotuolit, joten me olimme ottaneet kotoa rantaviltin mukaan. Se osoittautui oikein hyväksi sekä rannalla että allasalueen nurmikoilla pötköttelyyn. Hotellilla oli normaalin uima-altaan lisäksi 75 cm syvyinen lastenallas, joka oli juuri sopiva 4-vuotiaan leikkeihin ja polskimiseen.

Parvekkeelta oli mielenkiintoista seurata muutaman letittäjänaisen toimintaa. Joka päivä he odottelivat asiakkaita samassa paikassa rantakadun varrella. Kun poliisit saapuivat paikalle, naiset säntäsivät hotellimme sisäpihalle ja piilottivat kassinsa ja mainostaulunsa pensaisiin. Jos heillä oli asiakas, työ jatkui sisäpihalla.

Busineksen piilotus

14.7.2013
Aamiaisen jälkeen lähdimme kävellen kohti Parque de la Bateriaa. Se on mukava ulkoilualue Montemar Altossa, Torremolinoksen keskustan lähellä. Alhaalta rannalta oli aika kova kiipeäminen ennen kuin pääsimme ylhäällä kukkulalla sijaitsevaan puistoon.

Portaat ylös

Puistossa oli hieno leikkialue lapsille. Oli isoja liukumäkiä ja erilaisia keinuja sekä trampoliineja. Karusellikin avattiin sopivasti, ja kyyti maksoi huimat 50 senttiä.

Meillä aikuisilla aika kului lähinnä varjopaikkaa etsiessä ja ihmetellessä kuinka paljon virtaa pienessä pojassa on myös helteisenä päivänä tämän kirmatessa pää kolmantena jalkana ympäri leikkikentän aktiviteetteja.

Kuuma putki

Puistossa oli iso lintulampi, jossa sai myös soudella vuokraveneillä. Istutettuja puita on 750 kpl. Hetken puistossa kierreltyämme kiipesimme vielä näköalatorniin ihailemaan maisemia.

Puiston yleisilmeen näkee hyvin vanhasta tähystystornista

Paikalla on sijainnut ilmatorjuntapatteristo vuoteen 1951 saakka, ja sinne on jätetty muutamia 1930-luvun sisällissodassa käytettyjä tykkejä.

Jylinä on vaiennut

Puistoilun jälkeen suuntasimme taas alas rantakadulle ja kohti hotellia. Pienen välipalatauon jälkeen päädyimme jatkamaan iltapäivää hotellin altaalla. Armahdimme punoittavaa ihoa ja valitsimme varjopaikan palmupuun katveessa. Poikanen tietysti ui, ja kävimme myös pelaamassa pari kierrosta minigolfia. ”Rata” oli melkoisen karmeassa kunnossa, mutta se ei pienen pelaajan riemua vähentänyt.

Minigolf oli parhaat päivänsä jo nähnyt

15.7.2013
Heräsimme vähän kahdeksan jälkeen. Yllätys odotti ikkunan takana: taivas oli täysin pilvessä. Aamupalalla mietimme että mitäs tehtäisiin. Päätimme käydä Sealifessa, joka sattui olemaan parinsadan metrin päässä Benalmadenassa, heti aallonmurtajan toisella puolella.

Benalmadenan puolella oli huomattavasti siistimpää ja kalliimman näköistä kuin Torremolinoksessa, mutta toisaalta siellä myös törmäsimme hyvin moniin sisäänheittäjiin, sekä ravintoloissa että kalastuslaivoilla. Torren puolella sai kävellä kaduilla ihan rauhassa.

Benalmadessa ollaan melkein kuin Venetsiassa

Kierros alkoi isoilta altailta, joista toisessa uiskenteli mm. rauskuja. Yhdessä altaassa pääsi omin käsin kokeilemaan, miltä meren eläimet tuntuvat. Oli merimakkaraa ja meritähtiä, kotiloita, rapuja ja merisiilikin.

Meritähden silitys

Oli mureenoja ja mustekaloja, iso kilpikonna ja haiputki, jonka läpi kuljettiin. Putki oli isossa altaassa, jota päästiin tarkastelemaan useammasta eri suunnasta. Piraijat ja pallokalat elelivät vierekkäisissä akvaarioissa. Pääsimme seuraamaan saukkojen ruokailua. Ennen ateriaa ne tekivät hoitajiensa johdolla pieniä temppujakin.

Saukot on hassuja

Sealifen pääsylipputiskillä meille myytiin liput talon katolla olevalle minigolfradalle. Se toki voitti mennen tullen hotellin pihan mätänevät radat, mutta ei tuo merirosvoaiheinen kolopallo nyt mitään suuria riemunkiljahduksia pienessä joukkiossamme nostattanut.

Kun pieni akvaariomaailma oli kierretty innostuneen nelivuotiaan vanavedessä muutamaan kertaan, poistuimme lopulta paikalta reilun kahden ja puolen tunnin kalojen tuijottelun jälkeen. Lapsille suunnatun tietovisan palkinnoksi poika sai meritietäjämitalin.

16.7.2013
Aamupalan jälkeen laitoimme rasvat pintaan, ne mitä pulloissa vielä oli jäljellä, ja suuntasimme rannalle. Muutama muukin ihminen oli suunnannut tänään rannalle, ja varsinkin aallonmurtajan puoleinen reuna oli täynnä lapsiperheitä. Lähemmäs kolme tuntia vietimme taas rannalla ennen kuin vetäydyimme takaisin hotellihuoneistoon välipalalle ja sen jälkeen vielä matkan viimeiseksi iltapäiväksi hotellin altaalle.

Tänään ei mahdu sekaan

Hotellilla toimi myös Kiviset ja Soraset -aiheinen lastenkerho, Bamm-bamm-klubi. Poikamme ei varsinaiseen ohjelmaan osallistunut, koska kielinä olivat vain englanti ja espanja, mutta minigolfmailat hän osasi sujuvasti käydä kerhonvetäjiltä pyytämässä.

17.7.2013
Uni jäi kaukaiseksi haaveeksi, koska 16.7. on Neitsyt Carmenin, kalastajien suojelupyhimyksen, kunniaksi järjestetyn ferian loppuhuipennus. Pillipiiparien lisäksi rantakadulla siis bailattiin koko yö flamenco-festivaalin tahdissa.

Silmät sumeina siis raahauduimme puoli neljän maissa ulos hotellista ja taksilla lentokentälle.